sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Imelien ruokabloggaajien pienet joulut

Heippa vaan blogi! Ja anteeksi, taas, että olen ollut kovin vaitonainen. Ei ole kuin tekosyitä siihen, miksi täällä on ollut näin hiljaista - ruokaa on laitettu, välillä uuttakin, mutta kun ei muka ehdi, sitten ei saa enää aikaiseksikaan kun jättää kirjoittamatta. Huono bloggari, hyi minä!

No. Iloisempiin asioihin! Eilen kokoontui Oulussa jälleen iloinen bloggari- ja hangaround-joukkio juhlistamaan pikkujoulusesongin alkua loistokkaan ruoan ja juoman parissa. Itse olin emännöintivuorossa, kun vielä on paikka, missä Oulussa emännöidä kekkereitä.

Seuraa kännykkäkameralaatuinen reportaasi illan tarjottavista, ainakin suurimmasta osasta niitä! Sillä näiden tyyppien kanssa tulee kyllä aina keskityttyä vaan ilonpitoon ja syömiseen, kuvaaminen on toissijaista. Vaikka illan aikana kyllä suunniteltiinkin, kuinka seuraava kohtaaminen pidetään täysin virtuaalisesti - kun osa kuitenkin on jatkuvasti päivittämässä someen, niin samahan se on ollaanko sitä samassa paikassa vai ei... ja kuvaaminen on tärkeämpää, kuin se, miltä ruoka oikeasti maistuu ;) (not).


Alkuun talo tarjosi ruisnappeja smetana-punasipuli-kylmäsavuporopäällisellä. Lisäksi oli myös saaristolaisleipäsiä vastaavalla smetana-punasipuli-osiolla ja lisäksi kylmäsavulohella päällystettynä, mutta niitäpä en sitten näköjään ole vaivautunut edes kuvaamaan. Joka tapauksessa, sarjassamme nopeaa, helppoa ja hyvää cocktailpalaosastolla.

Alkudrinksuksi tein hot buttered rumia, johon pääsin tutustumaan aiemmin syksyllä kaverin polttareissa ja uudemman kerran tyttöjen reissulla Jyväskylässä viime viikonloppuna. Ajatuksena tuntuu vähän hassulta tunkea drinkkiin voita, mutta uskokaa pois, tämä toimii ja on erinomainen talvikauden drinkki!

Butter Rum mausteseos
(noin 6-8:n drinkin maustamiseen)

2,4 desilitraa tummaa sokeria (itse käytin fariinisokeria ja luomuruokosokeria)
Noin 100 grammaa voita (jos on suolatonta, käytä sitä, itse laitoin normia)
Noin 1,5 teelusikallista jauhettua kanelia
Noin 1,5 teelusikallista jauhettua muskottipähkinää
Noin 0,25 teelusikallista jauhettua neilikkaa
(Vaniljaa tai vaniljasokeria)

Lisäksi:
Vajaa 2 dl kuumaa vettä per drinksu
Noin 4 cl tummaa rommia per drinksu
Kermavaahtoa

Mittaa pehmennyt voi, sokeri(t) ja mausteet astiaan. Sekoita vaikkapa sauvasekoittimella tasaiseksi möhnäksi. Mausteiden kanssa ei ole niin nuukaa, voi heittää vapaalla kädellä ja enemmän kuin tuo viitteellinen määrä reseptissä. Myös muita talvisia/jouluisia mausteita voi käyttää oman mielen mukaan!


Mausteseoksen voi säilöä tiiviissä purkissa jääkaappiin, säilyy melko pitkään, ilmeisesti parhaimmillaan jopa pari kuukauttakin (mutta eihän se siis säily, koska tulee juoduksi!). Wikipedian mukaan maustemöhnän voi myös pakastaa halutessaan.

Drinkin valmistusvaiheessa lusikoi pari kukkurallista teelusikallista maustemöhnää mukin pohjalle, kaada päälle rommi ja kuuma vesi. Sekoita hyvin. Lusikoi päälle vielä aimo annos kermavaahtoa.


Tämän talven suokkaridrinkki ihan ehdottomasti, lämmittää mukavasti mieltä ja kehoa. Ja miksipä tätä ei voisi purkittaa kivaan lasipurkkiin ja antaa ruokalahjana.

Juomaosastolla päästiin tutustumaan myös Ghettolan toisen osapuolen ja erään hang-aroundin olutharrastuksen tuotokseen. Poikien oluilla on varsin persoonalliset nimet, tällä kertaa testissä oli Moro ookko päissään?, joka on pihlajanmarjaisa Double IPA.


Viime vuonna pikkujouluissa suoritettiin mahtava jouluolut-tasting. Tänä vuonna vuoroon pääsi kolme eri glögisektorille sijoittuvaa lämpöistä juomaa. Testi suoritettiin tälläkin kertaa sokkona niin, ettei raati tiennyt arvostelemaansa tuotetta vasta kuin sen jälkeen, kun maistelu- ja arvostelukierros oli suoritettu loppuun. Tarkempaa selontekoa voittajasta ja arvostelun jälleen kerran varsin mainioiksi käyneistä kommenteista tulee varmasti Jauhantapajalle lähiaikoina.

Testissä olivat ei-vaihtuvat-kausimaut Blossasta, Lignell & Piispasen lumoava mustikkaglögi ja perinteinen Hehkuviini.




Kokkeillaan-Kotiharmi oli tekaissut ehkä maailman söpöimpiä napostelupaloja, joissa oli perunamuusia, nyhtöpossua ja soossia. Näille kehiteltiin ihan älyttömän pitkä p-kirjainnimi, pienet, parmesaniset pottupavlovat pullealla pulled possulla? Unohdin varmaan muutaman p:n listasta. Maistuivat tolkuttoman hyvältä. Loistava idea siis!


Ystävämme Bronx kokosi tarjolle ihanan juustotarjottimen. Keksejä, omenaa, viinirypäleitä, viikunahilloa ja maukkaita juustoja oli ilo napostella pitkin iltaa. Ja minun ilokseni yksi juusto jäi tarjottimelle illan mittaan asettamatta kokonaan - aamupalani oli pelastettu!


Muista syödä välillä -blogin Rommirusina uskalsi tulla treffaamaan meitä keväisen blogibrunssin ekan kerran jälkeenkin. Jee, emme olekaan ihan toivottoman huonoa seuraa! Punajuurigraavattu siika oli todella kauniin värinen tarjottava ja maku oli kohdillaan tietysti myös. Riimihirviporo oli myös itselleni uusi tuttavuus.


Kokit ja Potit -Hannelella oli vähän hoppu, joten saimme maisteltavaksi heidän tämän päivän ruokansa, kimchi-henkisen ruusukaalisalaatin. Toivottavasti kokkipottilassakin kuitenkin saadaan tänään jotain syödäkseen, vaikka me ahmatteina maiskuttelimme mukavasti polttelevan salaatin parempiin suihimme illalla.



Ghettolasta kajahti jälleen lihaisaa herkkua. Melkein viikon suolaliemessä uiskennellut liha oli mehevän mureaa ja juureen leivotun leivän siivujen väliin oli hyvä puristaa iso kasa lihaa ja pieni turaus sinappia. Inspis oli New Yorkista Katz'sista.


Vara-aviomies huolehti myös illan lihaisasta osiosta. Karitsan kruunukyljyksiä ja poroa. Alemman kuvan porobiitit saivat vielä yllensä kermahunnun ja muhivat siinä uunissa aiotun tunnin sijasta yli puolitoista. Mehevää oli!

Luin eilen aamulla blogeja, ja törmäsin Prinsessakeittiössä tehtyyn överiltä mutta hyvältä vaikuttavaan nutella-banaanikakun ohjeeseen (alunperin Hesarista). Eipä tarvinut enää miettiä, mitä makeaa illaksi tekisi!


Nutella-banaanikakku

4 desilitraa vehnäjauhoja
2 teelusikallista vaniljasokeria
1,5 teelusikallista leivinjauhetta
1 teelusikallinen jauhettua kanelia

3 banaania
1 desilitra nutellaa

200 grammaa pehmennyttä voita
2 desilitraa fariinisokeria
3 kananmunaa

Lämmitä uuni 175-asteeseen.

Leivinpaperoi ja/tai voitele pyöreä kakkuvuoka.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Muussaa toisessa astiassa haarukalla banaani mössöksi, ja sekoita sen sekaan nutella.

Vatkaa pehmennyt voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon yksitellen kananmunat ja jatka vatkaamista.

Kääntele voi-sokeri-munaseokseen kuiva-aineseos ja banaani-nutellaseos kahdessa erässä ja vuorotellen.

Kaada taikina kakkuvuokaan.

Paista uunin keskitasolla noin 45-50 minuuttia.

Paistoin itse tuon 50 ja vähempikin olisi varmaan riittänyt, mikäli haluaisi lopputuleman olevan enemmän kostean muheva.


Koristele kakku vielä valuttamalla päälle nutellaa (mikrota nutellaa 20-30 sekuntia, niin saat siitä valuvassa olomuodossa olevaa) ja koristele pähkinöin, itse käytin pekaanipähkinöitä, kun niitä sattui kaapista löytymään. Koristeluapuna toimi vara-aviomies, joka huomautti strategisista aukoista pähkinäkoristeessa.

Kakku oli oikein hyvää myös yön yli jääkaapissa hengailtuaan, eli tätä voi syödä kyllä useampana päivänä leipomisen jälkeen aivan hyvin.


Insinöörikeittiön Pekka toteutti jälleen itseään jälkiruokaosastolla. Hedelmäinen piiras oli ihanan mehevää, ja seurana oli tietysti jäätelöä, jonka makumaailmassa maistui tällä kertaa hunaja.


Juhlien emännöinnissä on paitsi tiskaamisen ilo (kyllä oikeitakin astioita käytettiin, vaikka jälkkäriosasto onkin kertakäyttölautasella!), myös seuraavan aamun herkkuaamupalan ilo. Tänään koostin edellisen illan ylijäämistä itselleni erittäin mukavan aamiaisen:


Kiitos jälleen kerran teille kaikille, jotka olitte eilen mukana nauru- ja makuhermoja kutkuttamassa. On etuoikeus tuntea niin monta tunteella ja taidolla ruokaan suhtautuvaa tyyppiä, joiden seurassa vieläpä viihtyy aina pikkutunneille saakka.

Bloggari voi lähteä Oulusta, mutta Oulu ei lähde bloggarista.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vielä on uusia perunoita jäljellä

...onneksi on vielä kesä ja perunat ovat vielä uudehkoja, yrtit tuoreita ja kesäsipulitkaan eivät ole vielä kitkeröityneet. Sillä löysin tämän ihan mahtavan kesäruoan vasta nyt, kiitos vaan Hannalle epälihaisan maanantain postauksesta, joka saattoi tämän herkun minunkin tietoisuuteeni.

Yksinkertainen on monesti parasta, ja se pätee tähänkin sapuskaan. Niin helppoa, niin simppeliä, ja niin järkyttävän hyvää, ettei todeksi meinaa uskoa. Foodgasm ei ollut kaukana, kun äsken tätä kitusiini lautaselta kauhoin. Niin hyvää, että oli pakko tulla heti bloggaamaan - ja tätä ei kyllä ole tapahtunut ihan hetkeen, kuten olette varmasti huomanneet.

Halloumia ja kesäperunoita yrttiöljyssä
(yhdelle)

Muutama uusi peruna, mieluiten pienehköjä, pestynä ja keitettynä
Puoli pakettia halloumia (eli noin 100 g)
Oliiviöljyä
Puolikkaan pienehkön sitruunan mehu tai neljäsosa isommasta
Pienehkö kesäsipuli ja varsi, jos on säilynyt hyvänä
Noin teelusikallinen kapriksia
Yrttejä (mulla oli villirucolaa ja basilikaa)
Mustapippuria ja suolaa
Neljäsosa tuoreesta chilistä tai tumpsaus chilijauhetta

Paloittele keitetyt perunat jos ovat isoja, pienemmät voi olla kokonaisia tai puolitettuja.

Silppua sipuli ja yrtit ja chili, jos käytät tuoretta.

Purista kulhoon sitruunasta mehut ja lurauta joukkoon oliiviöljyä (reilu ruokalusikallinen piisaa). Sekoita joukkoon sipuli- ja yrttisilppu sekä kaprikset (ja chili). Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita.

Paista perunat pannussa öljyssä niin että saavat vähän väriä.

Siirrä perunat yrttiöljyyn maustumaan.

Paista halloumiviipaleet pannulla niin, että nekin saavat nätin värin pintaansa.

Nosta lautaselle perunat ja öljyseosta, asettele päälle halloumi.

Syö ja ole kylläisen onnellinen! Kyytipojaksi passaa varsin mainiosti vaikka lasillinen valkkaria. Esimerkiksi siitä pullosta, joka on jäänyt yli viikonlopulta.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Rakkautta ensilomailulla: Berliini

Työpaikan vaihdoksen vuoksi poltin kaikki lomani nolliin. Sain kuitenkin luvan pitää pari viikkoa palkatonta, joten loma täytyi suunnitella tehokkaasti, että parista viikosta (jotka ovat parhaillaan menossa) saa irti kaiken halutun.

Päätin, että reissuun pitää lähteä HETI kun loma alkaa, jotta lomafiilis ilmaantuu samantien eikä kallisarvoisia lomapäiviä kulu fiiliksen etsiskelyyn. Loman palkattomasta luonteesta johtuen kuitenkin  täytyi hieman miettiä budjettia normaalia tarkemmin. Kohteeksi valikoitui siis pitkä viikonloppu Berliinissä, joka on suurkaupungiksi edullinen.

Reilu viikko sitten perjantai-iltana siis lennähdin Berliiniin, jonne vara-aviomies oli matkannut jo keskiviikkona. Saman viikonlopun reissuajankohdaksi oli valinnut myös muutama muu tuttu, joten meitä oli koossa melkoinen poppoo. Myös kavereita asuu Berliinissä, joten paikallistietouttakin oli saatavilla varsin runsaasti. Tämän ansiosta huteja ruokapaikkojen ja muun ajanvietteen suhteen ei ollut juurikaan.

Loma tosin meni pääosin lomameiningillä - en stressannut mistään enkä suorittanut nähtävyyksiä, vaan keskityin enemmän tunnelmointiin, hyvään seuraan ja huonoihin juttuihin, syömiseen, juomiseen, kaupungin fiilistelyyn.

Majoituimme Prenzlauer Bergin nurkilla, Apartmenthaus Zarenhofissa, josta oli alle 10 minuutin kävelymatka ystäviemme kotiin, ja jossa muutama muukin seurueemme jäsenistä majaili. Hinta-laatu-sijainti-suhde oli oikein kelpo, joten voin suositella! Hotellimajoitus on muutenkin Berliinissä halpaa, jos vertaa vaikka Lontooseen. Prenzlauer Berg on alueena myös oikein kiva, kuppilaa, kahvilaa ja ruokapaikkaa riittää, lähellä on iso Mauerpark, jossa on tapahtumaa jos jonkinlaista ja liikkumaan pääsee tosi kätevästi julkisilla.

Kävimme vara-aviomiehen kanssa hengailemassa Galeria Kaufhofin ruoka- ja juomapuolella. Kaikkee näytti olevan tarjolla ja hinnat olivat kotimaista Stockaa edukkaammat. Itku meinasi päästä mm. samppishyllyllä, kun kelposampanjaa olisi saanut ihan edukkaastikin.

Edukkaaksi ehkä ei voi kuitenkaan kutsua tätä juomapuolelta löytynyttä Fabergé-munaa, jossa oli sisällä viinaksia. Myös kaupan asettelu vähän herätti huvitusta, seuraavassa hyllyssä kun oli sitten tarjolla HP:n barbequesooseja.

Toki nyt turisteillakin täytyi. Berliinin muurin pätkiä käytiin bongaamassa Potsdamer Platzilla.

Eräänä päivänä kävimme aamiaisella libanonilaisessa Babelissa (Kastanienallee 33, Prenzlauer Berg). Jaettiin porukalla shawarma-plattereita, joissa oli tarjolla hummusta ja muita ihania tahnoja, kanaa, lihaa, juustoa, ja vaikka mitä muuta herkkua. Paikka on suosittu, joten epätavalliseen aikaan syöminen (kuten nyt vaikka aamupäivästä lauantaina) kannattaa, kun haluaa mahtua suosiolla paikkaan ruokailemaan.


Osan porukasta ollessa Taste the Doomissa (viskinmaistelua ja doom-metallia), menimme me muut odottelemaan kokeellisia drinkkejä tarjoilevaan Zyankaliin (Gneisenaustrasse 17 / Ecke Solmsstrasse). Voin kertoa, että kuvassa oleva Stairway to Heaven ei ollut erityisen taivaallinen, vaan kovin viinaisa. Mutta ihan hauskojakin drinkkejä listalla oli ja paikka on sisustukseltaan ja meiningiltään erikoinen, joten kiva siellä kuitenkin oli käydä!


Reissulla tuli käytyä erittäin monessa puistossa. Sään ollessa kovin paahteinen, oli miellyttävää edetä aina hitusen matkaa, hakea kulmakaupasta kylmä juotava, istuskella puistossa tovi ja jatkaa taas matkaa. Viktoriaparkissa oli erityisen miellyttävät värit ilta-aikaan, jotenkin seitsemänkymmentälukulaiset.

Viktoriaparkin keskeltä löytyi ihana pieni kahvila-ravintola, X Berg Hütte. Paikka oli jotenkin ihanasti vähän rempallaan, heillä oli oma koira (jonka koppi näkyy taustalla) ja jotenkin tunnelma oli vähän taianomainen ja raukea. Hugo-drinksu oli erinomaisen raikas ja ihana, tunnelma sillä hetkellä kerrassaan täydellinen!

Berliinissä on mahdollista syödä halutessaan todella edullisesti, mutta silti hyvältä maistuvaa ruokaa. Dönerit ovat legendaarisia, ja niitä kyllä kannattaa testata! Kuvan yksilö kustansi huikeat 2,90 euroa Kotti's Gemüsekebapissa (Reichenbergerstr. 175, Kreuzberg).
Ihan paras hellejuoma oli minulle uusi tuttavuus Apfelschorle, sekoitus omenamehusta ja soodavedestä.

Sunnuntaina kävimme brunssilla Esquinassa (Danziger Str. 35, Prenzlauer Berg). Ei halvin mahdollinen hinnaltaan, mutta tarjonta oli kyllä jokseenkin runsas ja erittäin maittava. Tyypillinen "otan ihan vähän vaan tuota ja tuota ja tuota" -taktiikka täytti lautasen (ja vatsan!) äärimmilleen.

Mauerparkissa on sunnuntaisin isot ulkoilmamarkkinat, myynnissä on monenlaista tavaraa, mutta väkeä on paikalla todella runsaasti, joten varaudu tungokseen! Sunnuntai oli ehkä reissun kuumin päivä, joten emme jaksaneet oikein paneutua kunnolla markkinoiden antiin.

Mulla on tapana ostaa perinteisen jääkaappimagneetin lisäksi reissuista yleensä jotkut hauskat korvikset. Tällä kertaa ne olivat nämä haarukka ja veitsi -korvikset, jotka nappasin mukaani juurikin tuolta Mauerparkin markkinoilta kuuden euron hintaan. Oon ihan supertykästynyt näihin!

Flutgrabenin alueella oli miellyttävän hipsterihenkisiä terasseja, joilla ihmiset hengailivat lillutellen jalkojaan vedessä. Teki mieli liittyä seuraan, mutta tällä kertaa vain kävelimme ohi.

Sunnuntai-illan ruokapaikaksi oli valikoitunut kavereiden suosituksesta Prenzlauer Bergin kehuttu burgeripaikka The Bird (Am Falkplatz 5). Pöytävaraus on aika ehdoton ja kuumalla säällä paikka on ihan sauna, mutta kärsimme kiltisti kuumuuden burgerihimoissamme.


Birdissä pöydissä oli kyltit, joilla ohjeistettiin lihan kypsyyteen liittyvissä valinnoissa varsin selkeästi. Omani tilasin mediumina.

The Dr. Zian -nimeä kantava burgeri sisältää stilttonia ja pekonia. Eli on erittäin suolainen. Älä siis ota tätä, mikäli et pidä suolaisesta. Hyvää se siis oli, erittäin, ja minä onneksi pidän suolasta. Ranskalaisvuori jäi kyllä lähes koskemattomaksi, koska burgeri täytti vatsan paremmin kuin hyvin.


Läheltä hotelliamme löytyi ihan ehdoton suokkarikahvila, Nothaft Seidel Café (Schönhauser Allee 43a, Prenzlauer Berg). En ole ikinä koskaan missään milloinkaan saanut niin hyvää jäälattea kuin täällä! Pelkästään tuon juoman takia voisin matkustaa uudelleen Berliiniin. Kuvassa myös vimpan reissuaamun aamupala, mehevä hummus-goudaleipä. Taustalla vara-aviomiehen salamiversio. Mmmmmmmums.

Berliini on suurkaupungiksi ihanan vehreä. Puistoja on todella paljon. Helteisellä reissulla puistot tarjosivat myös miellyttävää suojaa kovimmalta paahteelta, puiden varjossa oli ihanaa käyskennellä.

Anna Blume (Kollwitzstrasse 83, Prenzlauer Berg) tulee vastaan kaikkialla, kun etsii tietoa siitä, missä Berliinissä kannattaa käydä aamiaisella/brunssilla/kahvilla. Me yritimme ensin sunnuntaiaamiaiselle, mutta totesimme paikan aivan totaalisen ruuhkaiseksi ja jätimme sikseen.

Uusi yritys maanantaiaamuna kello yhdeksän tuotti toivotun lopputuloksen ja pääsimme testaamaan paikan runsaat kimppatarjottimet. Tilasimme kuudelle hengelle yhden 3-4 hengelle tarkoitetun ja yhden 1-2 hengelle tarkoitetun aamiaissetin ja ruokaa oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Normikokoiseen aamiaiseen olisi riittänyt kuudelle melkeinpä yksi tuollainen 3-4 hengen setti.

Etukäteen ajattelin olevani valkkarin, skumpan ja drinkkien varassa reissun, koska en juo olutta. Mutta positiivisesti yllätyin, kun puistojuomisiksi löytyi osasta kulmakaupoista jopa siideriä. Ja siis berliiniläistä siideriä! Hämmentävää. Ihan hyvää oli OBC, kokeilkaa jos törmäätte. Tässä siideri poseeraa Görlitzer Parkissa. Maanantaina päivällä puistossa hengasivat sulassa sovussa leikkivät lapset, lokaalit huumediilerit ja meidän yksille puistojuomille piipahtanut porukkamme.

Ex-oululainen ruokablogisti Liljetys Pata & kattila -blogista on berliiniläistynyt. Sovimme lounastreffit Friedrichschainissa sijaitsevaan Funk Youhun (Gartnerstrasse 21).  Meillä oli masut vielä sen verran täynnä Anna Blumen aamiaista, että nappasimme vain virkistävät smoothiet, mutta Liljetyksen lounaskin näytti oikein maittavalta. Tänne siis, jos kaipaatte keveämpää ja luonnonmukaisempaa meininkiä lautasellenne.


Yleinen haahuilumme päätyi yhtenä päivänä vietnamilaisen ruuan äärelle. Jälleen kerran sijainti on Prenzlauer Bergissä, koska ruokailut tuli hoidettua pitkälti aina kotinurkilla. Nämä ihanat rullat nautittiin alkupalaksi Onkel Ho:ssa (Gleimstrasse 11).

Pääruokavaihtoehtoja ei löydy painetusta menusta, vaan ne on kirjoitettu taululle. Vaihtoehtoja oli tarjolla meidän ruokaillessamme neljä, joista yksi kasvis. Omalle lautaselleni päätyi kanaa vihreässä currykastikkeessa tykötarpeineen. Seurueemme testasi myös muut listan annokset, ja kaikki olivat ruokaansa oikein tyytyväisiä, joten paikkaa voinee huoletta suositella.

Ja mitäpä olisi reissu Saksaan ilman Club-Matea, tuota kofeiininnälkäisten ilolientä. Tässä helteessä nuupahtanut turisti on elvytetty jälleen henkiin kylmällä Club-Matella.

Berliini oli edullinen, kiinnostava, värikäs, hipsterillinen, ruma, kaunis, herkullinen, vehreä, vireä ja jotenkin helposti hahmotettava. Tahdon sinne uudestaan, mielellään kovin pian. Menkää tekin!

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Maapähkinävoikeksit


Siskon tyttö täytti lauantaina 2 vuotta. Olin luvannut auttaa synttärikokkauksissa, mutta sisko olikin ehtinyt olla tehokas ja siskon mies otti vastuulleen täytekakun valmistuksen, joten osakseni jäi keksitehtaan pyöritys ja autteleminen muiden juttujen loppuun saattamisessa.

Tosi hieno olikin tarjolle laitettu Barbapapa-kaakku! Me ehdittiin syödä tämä miniversio, isompi kakku pääsi tarjolle kun isompi osa synttärivieraista saapui juhliin meidän jo jouduttua lähtemään.

Oma osuuteni oli siis keksit, joiksi valikoituivat maapähkinävoikeksit tällä reseptillä. Maapähkinävoi nyt vaan tuntui ajatuksena tosi hyvältä ja lisäksi resepti vaikutti riittävän simppeliltä. Tein itse satsin koko maapähkinävoipurkillisesta (350 grammaa) ja säädin ainesmäärät sen mukaan, mutta laitan tähän kuitenkin nuo selkeämmät määrät reseptin alkulähteestä.

Maapähkinävoikeksit

250 grammaa maapähkinävoita
1,5 desilitraa fariinisokeria
2 desilitraa sokeria
125 grammaa pehmennyttä voita
2 kananmunaa
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista ruokasoodaa
0,25 teelusikallista jauhettua, kuivattua inkivääriä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Sekoita keskenään vehnäjauhot, ruokasooda ja inkivääri.

Kaavi toiseen kulhoon maapähkinävoi, pehmennyt voi sekä sokeri ja fariinisokeri. Vatkaa vaahdoksi.

Lisää seokseen yksitellen kananmunat ja jatka samalla vatkaamista koko ajan (eli pyydä apukäsiä rikkomaan munat tai jos olet supertaitava, niin ehkä onnistut rikkomaan ne myös itse, minä en ollut).

Sekoita voi-maapähkinävoi-sokeri-munaseokseen jauhoseos.

Pyörittele taikinaseoksesta palloja ja taputtele ne leivinpaperoidulle uunipellille.

Kekseihin voi painaa koristekuvion piparimuoteilla tai vaikka haarukan terällä. Myös koristeet toimivat, pähkinärouhe tai ihan leivonnaiskoristeet ovat kivoja. Kokeilin itse haarukkaa, piparimuotteja ja tähtikoristeita. Tikkujakin tökkäsin muutamaan keksiin, mutta ne eivät erityisen hyvin pysyneet kekseissä paikoillaan.

Paista uunin keskiosassa noin 15 minuuttia.

Anna keksien jäähtyä hieman ennen kuin nostat ne pois pelliltä.

Keksit olivat oikein kivoja, eivät mitenkään överimakeita vaikka sokeria näihin rutkasti laitettiinkin. Ja oli kiva leipoa jotain, kun täällä Helsingin kodissa ei tosiaan sitä uunia ole ollenkaan käytettävissä.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kaalia grilliin

Juhannus, tuo keskikesän juhla, on jo ovella. Pari päivää sitten ei olisi kyllä uskonut, kun saman päivän aikana satoi rakeita, räntää ja ihan rehtiä lunta ja lämpömittarissakin oli huikeat +4 astetta.

Mutta suomalaisethan tunnetusti eivät tämmöisistä seikoista välitä, vaan juhannusta vietetään grillaten ja mökkeillen säästä huolimatta. Tai vaikkei mökillä olisikaan, niin aika monelle se grillaus on kuitenkin ainoa oikea tapa laittaa juhannuksena ruokaa.

Me grillailimme näitä Hannelen blogista bongaamiani ihania kaalikiekkoja parin viikon takaisella mökkireissullamme, ja vaikka tämä oli lisuke, niin suosio oli suurempaa kuin itse pääruokalihalla.

Grillatut kaalikiekot pekonimurulla ja kermaviilikastikkeella

Varhaiskaali
Oliiviöljyä
Suolaa

Pekonia

Kermaviilikastike:
1 purkillinen kermaviiliä
1-2 teelusikallista sinappia
1 teelusikallinen hunajaa (tai sokeria)
1 kynsi valkosipulista
Suolaa, mustapippuria
Sitruunamehua
(Ruohosipulia)

Tee kastike maustumaan.

Kuori ja silppua valkosipulinkynsi pieneksi silpuksi. Silppua myös ruohosipuli, mikäli sinulla on. Meillä unohtui, mutta oli ihan kelpoa ilmankin!

Sekoita kermaviilin joukkoon sinappi, hunaja, puristus tai loraus sitruunamehua, valkosipulisilppu, (ruohosipulisilppu) ja mausteet. Maistele maut kohdilleen ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai happoa (sitruunamehusta) tai makeutta (hunajasta).

Laita kastike tekeytymään jääkaappiin.

Kuori kaalista uloimmat lehdet pois, mikäli ovat ryöniintyneet. Puolita kaali niin, että molempiin puoliskoihin jää kantaosaa.

Leikkaa kaalista noin sentin paksuisia kiekkoja.

Sivele kaalikiekot oliiviöljyllä ja mausta ripottelemalla pintaan hieman suolaa.

Grillaa kaalikiekkoja grillissä pari minuuttia per puoli.

Voit myös grillata pekonit rapeiksi tai paistaa pannulla, jos grilli on jo tupaten täynnä muuta evästä.

Tarjoile grillatut kaalikiekot pekonimurun ja kermaviilikastikkeen kanssa siltäänsä tai esimerkiksi grillatun lihan lisukkeena. Toimii erittäin hyvin, voin luvata!

Näin ihanaa hellemaisemaa ei liene oikein missään päin Suomea juhannukselle luvassa, mutta nauttikaa olostanne silti! Älkää hukkuko, syökää hyvin, juokaa maltillisesti ja pitäkää huolta rakkaistanne.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Muurinpohjalätyt

Kesä on täällä!

Viikonloppu tuli vietettyä Kainuussa mökkeilemässä vara-aviomiehen perheen mökillä, järven rannalla. Sää oli kuin tilauksesta koko eilisen aivan täydellinen, lämmintä ja pääosin aurinkoista. Laineiden liplattaessa laiturilla hyvässä seurassa pötkötellessä, välillä lasista skumppaa hörpätessä, ei juurikaan kaivannut elämäänsä mitään muuta kuin sen hetken.

Paitsi ehkä vähän muurikkalättyjä.

Ja niitähän tehtiin!

Muurikkalätyt
(noin 12 isoa)

3 kananmunaa
1,5 ruokalusikallista sokeria
0,75 litraa punaista maitoa
Noin 3 ruokalusikallista sulatettua voita
Noin 3,75 desilitraa vehnäjauhoja

Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja vatkaa sitten sekaan sokeri.

Sulata voi.

Sekoita munien ja sokerin joukkoon vähitellen maito, sulatettu voi ja jauhot. Sekoita rakenne paakuttomaksi.

Anna taikinan tekeentyä noin tunnin verran.

Käytä muurikkapannulla runsaasti rasvaa paistamiseen.

Kaada taikinaa ohuelti muurikkaan ja paista letut niin, että reunat ovat rapeita ja pitsimäisiä.

Lätyt voi täyttää mieleisillään täytteillä. Meillä tarjolla oli kermavaahdon lisäksi siivutettua banaania, mansikka-raparperihilloa ja kuningatarhilloa. Letut nautittiin tietysti ulkona terassilla. Maistui ihan kesältä!