Juustokaakkua ilman liivatetta

Vietimme viikonlopun mökkeillen ja halusin tehdä mukaan jonkin helposti kuljetettavan kaakun. Bongasin joskus joltakin netin keskustelupalstalta tämän Nina Lincolnin suklaakakun nimellä kulkevan ohjeen, johon ei laiteta lainkaan liivatetta. En tiedä pitäisikö tätä nyt sitten kutsua hyydykekakuksi vai juustokakuksi vai miksi, mutta ajattelin blogata tämän kuitenkin, koska tämä oli todella hyvää ja koska ilman liivatetta valmistettavia tämäntyyppisiä kakkuohjeita ei ainakaan itselläni ole liiaksi asti jemmassa.

Nina Lincolnin suklaakakku

Pohja:
Suklaacookieseja
50 grammaa voita

Täyte:
200 grammaa Fazerin sinistä
200 grammaa Philadelphia-tuorejuustoa (maustamatonta)
150 grammaa sokeria
1 teelusikallinen vaniljasokeria
2 kananmunaa
2,5 desilitraa kuohukermaa

Koristeeksi:
Suklaarouhetta

Ohjeessa pohja käskettiin tehdä yhdeksästä Digestivestä ja 35 grammasta voita. Minun teki mieleni kuitenkin käyttää suklaakeksejä ja en mitannut voita, joten sitä varmaan oli lähemmäs 50 gramman köntti.

Murenna keksit pieneksi muruksi esimerkiksi laittamalla keksit pakastepussiin ja mätkimällä vapaavalintaisella välineellä, itse käytin lihanuijaa. Sulata voi ja sekoita keksinmuruihin. Painele voi-keksimuruseos irtopohjavuoan pohjalle, jonne olet ensin asetellut leivinpaperia (tai voipaperia). Paperin käyttö pohjalla helpottaa kaakun irrottamista vuoasta.

Sekoita 100 grammaa sokeria tuorejuustoon. Lisää joukkoon myös vaniljasokeri.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja jätä odottamaan myöhempää vaihetta.

Erottele kananmunan valkuaiset omaan puhtaaseen astiaansa ja sekoita keltuaiset tuorejuusto-sokeriseokseen.

Sulata suklaa. Sekoita sulanut suklaa tuorejuustoseokseen.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon loput sokerista.

Sekoita valkuais-sokerivaahto tuorejuustoseokseen. Sekoita joukkoon myös aiemmin vatkaamasi kermavaahto.

Kaada koko täytemassa keksipohjan päälle vuokaan. Koristele suklaarouheella. Meillä koristeeksi pääsi valkosuklaata.

Peitä kakkuvuoka kelmulla ja pidä pakastimessa yön yli.

Ota kakku sulamaan pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoamista ja irrota kakkuvuoan reunat. Koska kakussa ei ole liivatetta, kakku tosiaan lörpsähtää lämpimässä helposti. Kannattaa siis olla aika tarkkana ettei anna kaakun odotella liian pitkään lämpimässä ennen sen nauttimista. Makuun lörpsähdys ei vaikuttanut negatiivisesti, mutta olomuoto tietysti oli sitten enemmänkin moussemainen kuin hyydykekakkumainen.

Kakku ei tuntunut myöskään kärsivän siitä, että se ehti pehmetä ja laitettiin sitten taas pakastimeen uudelleen odottamaan seuraavaa syöntikertaa. Helpointa tietysti olisi ottaa "sulamaan" vain se osa, joka syödään, mutta eipä tuo koko kakun pari-kolme kertaa lämpimään nosto ja takaisin pakastimeen laitto tuntunut suurempaa vahinkoa aiheuttavan.


Muistin ottaa kakusta kuvan vasta sitten, kun suurin osa siitä oli jo kadonnut parempiin suihin. Maku tässä oli aivan loistava! Mökkiseurana ollut ystävä, jolle yleensä minkäänlaiset kakut eivät maistu, kehui tätä parhaaksi kakuksi ikinä. Ja hyvin se maistui meille muillekin; viisi ihmistä tuhosi kakun parin päivän aikana viimeistä murenta myöden.

P.S. Reseptin alkuperästä minulla ei ollut tietoa, ennen kuin joku ystävällinen linkkasi kommenttilootaan Jenssenin kiusauksen kirjoituksen aiheesta.

Suklaata ja Baileysia muffinsseissa

Taas leivoin muffinsseja viikonlopun iloksi. Tällä kertaa toteutukseen pääsi ohje, jonka nappasin eräältä kaikkeen muuhun kuin ruokaan liittyvältä keskustelufoorumilta, jossa olen viime aikoina pyörinyt.

Tuplasuklaa-Baileys-muffinsit

150 grammaa voita
2 desilitraa sokeria
3 kananmunaa
2-3 desilitraa kuohukermaa
4 desilitraa vehnäjauhoja
1 teelusikallinen vaniljasokeria
2 teelusikallista leivinjauhetta
3 teelusikallista tummaa kaakaojauhetta
Noin 100 grammaa tummaa- ja valkoista suklaata yhteensä
Noin 4 ruokalusikallista Baileysia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sulata voi. Pilko suklaa pieniksi paloiksi.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon muutama lusikallinen Baileysia.

Sekoita kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe) keskenään.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.

Sihtaa kuiva-aineseoksesta ehkä noin puolet muna-sokerivaahtoon varovasti sekoitellen. Sekoita sitten joukkoon myös kermavaahto-Baileysseos. Jatka kuiva-aineseoksen lisäämistä joukkoon ja lorauta sopivassa välissä sekaan myös sulanut voi. Lopuksi sotke joukkoon suklaapalaset.

Lusikoi taikinaa rasvattuun muffinssivuokaan tai paperivuokiin. Taikinamäärä riittäisi noin 15 muffinssiin, mutta omassa vuoassani on vain 12 reikää, joten lusikoin kaiken taikinan niihin ja täten muffisseista tulikin aika valtavia ja niiden paistoaikaa oli hieman vaikeaa arvioida. Paistoin noin 20 minuuttia, kun ohjeenmukainen paistoaika on noin 15 minuuttia. Lopulta osa muffareistani jumi pohjista kiinni vuokaan, mutta ei se makua haitannut!

Koska muffarit eivät kaikki irronneet kovin nätisti vuoasta, saatte nyt vain kuvan, jossa muffinssit köllöttävät vielä omissa koloissaan paikallaan vuoassa. Hyviä nämä olivat, vaikka Baileys ei juuri maistunutkaan lopputuloksessa (raa'asta taikinasta sen maistoi kyllä hyvinkin).
Jos haluaa Baileysin maistuvan enemmän, määrää voinee vielä hitusen lisätä taikinassa tai sitten tarjoilla nämä Baileys-kermavaahdon kanssa. Nam.

Aivoystävällistä salaattia

Ostin viikonloppuna Stockan Herkussa asioidessani heräteostoksena kirjan "Vähällä vaivalla salaatteja - kesän makuja kautta vuoden". Minut on kevään tulosta kertovien auringonpaisteisten päivien myötä vallannut himo salaatteja kohtaan - enkä ole asian kanssa yksin, sillä ainakin Hanna on kirjoittanut blogissaan samaisesta keväisestä salaatti-innostuksesta.

Pari päivää sitten kaupassa muistelin, että tuossa opuksessa oli ohje salaattiin, joka sisälsi lohta ja avokadoa. Muuta en muistanutkaan, mutta asettelin ostoskoriini salaattia, kurkkua, paprikan, avokadon sekä kylmäsavulohta. Kotona huomasin, etteivät ainesosat kyllä olleet sitten yhtään sitä mitä kirjassa, joten salaatista tulikin ihan oma viritelmä. Ehkäpä testaan uusien perunoiden ilmestyessä salaattikirjan versiota, johon laitettiin uusien perunoiden kaveriksi lämminsavulohta, avokadoa ja saksanpähkinöitä.

Kylmäsavulohi-avokadosalaatti
(yhdelle)

Reilusti salaattia/salaatteja pohjaksi
Puolikas pieni tuorekurkku tai 1/3 isommasta
1 pieni, kypsä avokado
1/4 isosta keltaisesta paprikasta
Noin 75 grammaa kylmäsavulohta
Noin ruokalusikallinen pieniä kapriksia
Parmesanlastuja

Revi lautaselle/kulhoon salaattia pohjaksi. Pilko tuorekurkusta ja paprikasta suupalan kokoisia palasia ja laita salaattipohjan päälle. Halkaise avokado ja poista kivi sekä kuoret. Paloittele myös avokado sopiviksi suupaloiksi ja laita salaatin sekaan.

Kylmäsavulohen voi pilkkoa tai siivuttaa ja laittaa joukkoon sellaisenaan. Minusta raa'an oloiset kalatuotteet ovat epämiellyttäviä, joten käytin kylmäsavuloheni pannun kautta ja revin siitä sitten pienemmiksi palasiksi salaattiin. Kylmäsavulohena käytän muuten mieluiten (jos siis täytyy ostaa valmispakattua) Heimon Kalan tuotetta, se on aina ollut hyvää.

Lopuksi voi laittaa joukkoon kapriksia, kunhan ensin on saanut taisteltua sen kaprispurkin auki. Minulla eivät omat konstit riittäneet ja kanssaeläjäkin joutui värkkäämään tovin. Ihan viimeksi höyläsin vielä muutamia parmesan-lastuja salaatin päälle.

Kastikkeen tekaisin nopeasti sekoittamalla loraukset omenaviinietikkaa, oliiviöljyä, sitruunamehua ja rouhimalla mukaan mustapippuria.

Varsin liikunnallisen päivän iltaruokana tämä salaatti oli oikein toimiva ratkaisu. Ja oikein hyvärasvainen, kun mukana oli lohta, avokadoa ja loraus sitä oliiviöljyäkin!

Kolmenkympin kokkailut

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin kanssaeläjän kolmikymppisiä. Tuttuun tapaan tietysti meikäläinen huolehti kekkereiden ruokapuolesta. Kanssaeläjän sanoin "jos Virpiä ei ois, niin täällä olis tarjolla sipsejä, keksejä ja teollista täytekakkua".

Pitkälti tällä kertaa kyllä mentiin tutuilla ja turvallisilla meiningeillä, kun tarjolla oli fetasalaattia, lihapullia, kanapizzaa ja mansikka-kermakakkua (tämä synttärisankarin nimenomaisesta toiveesta). Mutta aina sitä jotain uuttakin pitää testata ja niistäpä tämän postauksen sisältö.

Päästin itseni helpolla salaattiasioissakin, kun tein isoon kulhoon fetasalaatin (kolmenlaista salaattia, tuorekurkkua, suippopaprikaa ja fetaa) ja lisäsin rinnalle erillisiin kulhoihin kanapalasia, aurinkokuivattua tomaattia ja oliiveja. Näin sama salaatti kävi niin kasvis- kuin lihansyöjillekin eikä oliivien tai akt:n inhoajien tarvinut erikseen närppiä niitä pois salaatistaan.

Marinoidut kasvikset
(idean otin työpaikalta pelastamastani Kovan gimman keittokirjasta, mutta muuntelin määriä)

Kesäkurpitsa
Munakoiso
0,5 purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 desilitraa oliiviöljyä
0,5 desilitraa balsamiviinietikkaa
Mustapippuria (myllystä)
7 valkosipulin kynttä

Sekoita laakeassa kulhossa marinadin ainekset eli öljy, balsamico ja pippuri. Kuori myös valkosipulinkynnet ja murskaa joukkoon. Alkuperäisohje käski laittamaan jopa 10 kynttä, itse laitoin 7, joista osa oli pieniä ja silti tämä oli todella valkosipulista. Eli ehkäpä semmoinen 5-6 kynttä olisi optimaalinen määrä oikeasti. Myös öljyä ohje käskee lotraamaan urakalla enemmän kuin itse laitoin. Tuo 1,5 desiä mitä suunnilleen käytin vaikutti olevan kohtalaisen sopiva määrä, ehkä jopa desillä pärjäisi.

Pese kesäkurpitsa. Leikkaa se ensin pituussuunnassa keskeltä halki ja koosta riippuen puolita vielä pituussuunnassa myös puolikkaat. Leikkaa sitten palasiksi.

Kuullota kesäkurpitsan palasia pannulla öljyssä. Palasten ei tarvitse ruskistua, vaan pehmentyä hieman. Lisää palaset lämpiminä marinadiin.

Pese ja pilko myös munakoiso samaan tapaan kuin kesäkurpitsakin. Kuullota myös munakoisopalaset pannulla öljyssä pehmeämmiksi ja lisää palat lämpimänä marinadiin.

Silppua aurinkokuivatut tomaatit pienempään olomuotoon ja lisää myös akt-palaset marinadiin. Sekoita ainekset sekaisin ja anna jäähtyä ja marinoitua ainakin pari tuntia. Tarjoile kylmänä.

Itse tein kasvikset marinoitumaan edellisenä iltana ja annoin niiden marinoitua kelmulla vuoratussa astiassaan jääkapissa yön yli. Nämä olivat yllättävän hyviä, mutta kuten aiemmin jo tuli todettua, myös ärtsysti valkosipulisia. Alkuperäisohje kehottaa nauttimaan kasvikset salaatin ja vaalean leivän taikkapa grillattujen ruokien keralla.

Leipäpuolella halusin kokeilla jotain uutta tarjottavaksi salaatin kaverina. Olin aiemmin bongannut ihanan Josin Marjameri-blogista grillatun foccacian ohjeen ja se pääsi nyt toteutukseen meilläkin.

Juustotäytteiset foccaciat
(ohje 4:lle foccacialle, itse tein tämän tuplana)

3 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra kylmää vettä
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Täytteeksi tuorejuustoa/fetaa/mitä vaan herkkua

Kiinnitykseen ja pinnalle kananmunan keltuainen

Sekoita kulhossa vehnäjauhoihin vesi ja öljy. Vaivaa taikina ja pyörittele palloksi. Jätä oleskelemaan leivinliinalla peitettynä noin tunniksi.

Laita uuni lämpiämään noin 250 asteeseen. Pyörittele sitten taikinapalloa hetki jauhotetuin käsin. Jaa taikinapallo kahdeksaan osaan. Kaulitse kustakin osasesta ohut lättynen.

Laita kullekin neljälle lättyselle haluamaasi täytettä. Meillä oli yrttistä tuorejuustoa ja murusteltua fetaa. Tämän jälkeen lättysten reunat voidellaan kananmunankeltuaisella ja päälle asetellaan toinen vastaava lättynen. Sitten nipistellään vielä reunat tiukasti kiinni, halutessaan voidellaan pinnat keltuaisella ja päälle rouhitaan mustapippuria ja suolaa.

Paistetaan grillivastusten alla uunissa 5-10 minuuttia, kunnes ottavat hieman väriä.

Foccaciat pullistuivat hauskasti uunituksen aikana ja niistä tuli varsin lystikkään näköisiä rusehtavine pilkkuineen. Maku olisi varmasti ollut parhaimmillaan heti uunista tultuaan, mutta ihan hyvin nämä upposivat myös jokunen tunti paiston jälkeen tarjoiltuna. Itse leikkasin kunkin foccacian neljään osaan, jotta sopivat paremmin biletarjoiltaviksi.

Perunasalaatti

800 grammaa perunoita
2 kasvisliemikuutiota
0,5 litraa vettä
1 punasipuli
1 pieni purkki kapriksia
Rucolaa

Kastike

0,5 desilitraa oliiviöljyä
0,5 desilitraa omenaviinietikkaa

Sitruunamehua
Suolaa, pippuria myllystä

Keitä perunat kuorineen, jätä ne melko koviksi. Tee kasvislientä puolesta litrasta vettä ja kahdesta kasvisliemikuutiosta.

Kuori kuumat perunat ja paloittele. Laita perunapalaset jäähtymään kulhoon, johon olet kaatanut kasvisliemen.

Kun perunat ovat jäähtyneet, kaada liemi pois. Silppua sipuli pieneksi. Sekoita perunoiden joukkoon sipulisilppu ja kaprikset sekä revitty rucola.

Sekoita kastike öljystä, etikasta, lorauksesta sitruunamehua sekä suolasta ja pippurista. Sekoita kastike perunasalaatin joukkoon ja jätä maustumaan viileään pariksi tunniksi tai vaikka yön yli.

Tämän salaatin alkuperäinen kimmoke tuli Stockan sivuilta löytyneestä perunasalaattiohjeesta. Jätin kuitenkin pois aika monta tuossa reseptissä mukana ollutta ainesosaa ja muuntelin kastikettakin, joten kovin lähellä tuota alkuperäisreseptiä ei toteutus lopulta ollut.

Tämä perunasalaatti oli mukavan raikas verrattuna maitotuotteilla höystettyihin kavereihinsa. Simppeliä mutta hyvää siis. Epäilemättä tämäntyyppistä tulee tehtyä jatkossakin.

Kiitoksia vaan taas kaikille synttärivieraille ruokakehuista ja läsnäolostanne!

Reilu vuosi peruspöperöintiä!

Ohhoh ja hupsis, pääsi nimittäin blogini yksivuotissynttärit sujahtamaan melkein ohi huomaamatta! Hurjan vikkelään on kulunut aika tämän omankin blogin parissa puuhaillessa, niinkuin ne aiemmatkin vuodet muiden blogeja lukiessa.

Blogin synttärit olivat oiva syy (anopin vierailun lisäksi) tekaista viikonloppuna herkkuja. Tällä kertaa Maku-hausta ideoita etsiessäni päädyin tekemään pätkismuffinseja, joita onkin tehty useammassa blogissa jo aiemmin. Resepti lienee lähtöjään Kinuskikissan blogista.

Pätkismuffinsit
(12 kappaletta)

1 Pätkis mini bites -pussi (140 grammaa)
150 grammaa voita
1,5 desilitraa sokeria
2 kananmunaa
3,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta
2,5 ruokalusikallista (tummaa) kaakaojauhetta
1,5 desilitraa maitoa (tai kermaa)

Rouhi puolet Pätkis-pussin suklaista rouheeksi ja säästä loput sydämiksi muffinseihin.

Sekoita kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaakao) keskenään kulhossa.

Vaahdota voi ja sokeri omassa kulhossaan. Lisää voi-munaseokseen kananmunat yksitellen. Sekoita sitten joukkoon kuiva-aineseos sekä maito. Lopuksi sekoita joukkoon myös Pätkis-rouhe.

Nostele taikinaa lusikalla muffinsivuoan koloihin tai yksittäisiin muffinsivuokiin. Lisää jokaiseen pala Pätkistä sydämeksi. Peitä taikinalla.

Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia.

Muffinsit onnistuivat varsin hyvin ja maistuivat mainiolle! Kiitosta tuli niin kanssaeläjältä kuin anopiltakin.


Samana päivänä muffinsit saivat vielä toimia päivällisen jälkiruokana, jolloin ne saivat kaverikseen myös kermavaahtoa.

Kiitos kaikille teille, jotka olette blogissani vierailleet tämän ensimmäisen bloggaajavuoteni aikana. Toivottavasti jaksatte piipahtaa täällä myös tulevina aikoina! :)