7-vuotiaan synttäreillä

Viime lauantaina ilokseni pääsin osalliseksi kaikkien suomalaisten ruokablogien isän ja äidin, Pastanjauhantaa-blogin, 7-vuotissynttäreistä. Juhliin kokoontui taas kerran paikallista blogiväriä ja runsain mitoin myös blogien pitäjien lähipiiriä, näitä hang aroundeiksikin kutsuttuja. Nauru raikui, puhe pulppusi, ihmiset viihtyivät ja söivät itsensä ähkyyn.

Juhlien isäntäväki tarjoili heti alkuun ihanan raikkaita mojitoja, joiden avulla saattoi vielä hetkiseksi palata ajatuksissaan kesään, kun ikkunasta vielä pilkisti syysillan aurinko.

Rosmariini oli taiteillut lasiin Italian. Pestoa, mascarponea ja aurinkokuivattua tomaattia leivälle kauhoessaan sai aikaiseksi iloisen värien sekamelskan. Maut olivat iloiset nekin, vaikkeivat ollenkaan sekamelskaisat.

Alkupalahengessä toin itsekin paikalle leipää ja sen päälle levitettäväksi tahnaa. Leivän ohje löytyi Jamie Oliverin Alastoman kokin paluu -kirjasta.

Perusleipä

(ohjeesta tulee 2 isoa leipää)

2 pussia kuivahiivaa (tai 50 grammaa tuorehiivaa)

2 ruokalusikallista siirappia (tai hunajaa tai sokeria)

5 desilitraa kädenlämpöistä vettä (kuivahiivalle reilusti lämmintä)

Noin 13 desilitraa vehnä- ja hiivaleipäjauhoja (käytin luomuvehnäjauhoja ja luomukauraleivontaseosta)

2-3 teelusikallista suolaa

Jauhoja alustamiseen

Mittaa 2,5 desilitraa lämmintä vettä kulhoon. Liuota veteen hiiva sekä siirappi.

Kaada jauhot ja suola korkeaksi keoksi pöydälle, tarjottimelle tai isoon kulhoon. Tee kekoon keskelle kolo ja kaada siihen hiiva-siirappi-vesiseos.

Käytä toista kättäsi vispilän ominaisuudessa (tai sotke molemmat kädet, jos yksikätisenä on vaikeaa, kuten allekirjoittaneella) ja pyöritä sormilla vähitellen jauhoja veden sekaan. Pyörittele, jotta vesi ja jauhot sekoittuvat. Jatka tätä, kunnes olet saanut kaiken nesteen sekoittumaan jauhoihin.

Lisää sitten loput vedestä ja jatka edelleen sekoittamista, kunnes kasassa on löysähkö taikina.

Vaivaa, pyöritä ja painele taikinaa noin 5 minuuttia. Vaivaaminen tuo taikinaan sitkoa, joka puolestaan parantaa leivän rakennetta. Jos taikina on kovin löysää ja tarttuu käsiin ärsyttävästi, jauhota kätesi kunnolla.

Jauhota kädet viimeistään nyt ja heittele samalla jauhoja hieman myös taikinan pinnalle. Leivo taikinasta pallo ja nosta se leivinpaperoidulle uunipellille. Tee taikinaan viiltoja, jotta se kohoaa paremmin.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Tässä menee aikaa noin 40 minuuttia.

Taikinan kohottua tarpeeksi, siitä poistetaan ilmakuplat. Mätki ja painele taikinaa minuutti. Sitten voit leipoa taikinasta haluamasi muotoisia leipiä.

Kun olet muotoillut leivät, anna niiden taas kohota kaksinkertaisiksi. Toinen nostatus antaa leiville pehmeää rakennetta.

Paista leipiä uunissa keskitasolla 200 asteessa 35-50 minuuttia, kunnes leipä on pinnalta kauniin värinen ja pohjasta kuuluu koputtaessa kumea ääni.

Minä sain taikinamäärästä aikaan kaksi isohkoa pitkulaleipää, joiden rakenne kieltämättä oli aika onnistunut, kun seurailin kerrankin hyvin tarkasti ohjeistusta.

Kaverikseen leivät saivat kreikkalaishenkisen munakoisotahnan, jonka reseptin löysin selaillessani inspriraation toivossa vanhoja Glorian ruoka & viini -lehtiä.

Kreikkalainen munakoisotahna

(GRV 3/2011)

2 keskikokoista munakoisoa eli noin 600 grammaa

2 ruokalusikallista sitruunamehua

Noin desilitra oliiviöljyä

2 kynttä valkosipulia

Oreganoa

Kanelia

Noin desilitra kreikkalaista jogurttia

Noin 100 grammaa fetajuustoa

Suolaa, mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Huuhtaise munakoisot ja nosta ne kokonaisina leivinpaperoidulle uunipellille. Pistele haarukalla munakoisoihin reikiä ja paahda niitä sitten uunin keskitasossa noin puoli tuntia.

Anna munakoisojen jäähtyä ja revi sitten niistä kuoret irti. Niiden pitäisi lähteä kevyesti vetämällä suhteellisen helposti.

Kuori ja silppua valkosipuli. Jos käytät tuoretta oreganoa, silppua sitä noin puolen desilitran verran.

Paloittele munakoisot ja siirrä palat blenderiin tai kulhoon, ja surraa koisot blenderillä taikka sauvasekoittimella tahnaksi.

Lisää joukkoon sitruunamehu, silputut valkosipulit, oregano sekä ripaus kanelia ja surruuta taas.

Jos käytit blenderiä, siirrä tahna kulhoon. Sekoita joukkoon jogurtti, murusteltu feta, suola ja mustapippuri. Sekoita ja tarkista maku.

Anna tahnan vetäytyä jääkaapissa mielellään muutama tunti tai vaikka yön yli.

Munakoisotahna sopii tuoreen leivän lisäksi tarjottavaksi myös kalan tai lihan kanssa tai jopa hampurilaisen väliin, vaikkapa lammaspihvien kanssa.

Hang around T tekaisi meille kattilallisen unkarilaista gulassia, jossa oli ihan mielettömän kiva lämpö, vaikka seassa ei ollutkaan chiliä, vaan unkarilaista paprikaa. Jos mojito vei ajatukset vielä kesään, tämä keitto vei ne suoraan talveen ja pakkasille, sillä tätä lusikoisi oikein mieluusti kirpakkana pakkaspäivänä. Eikä mitään vikaa ollut pienessä lämpimässä poltteessa syysiltanakaan.

Ghetto Gourmetin tyypit puolestaan olivat olleet Gordon Ramsayn pauloissa ja tarjoilivatkin meille herran inspiroimana itämaisia jauhelihawrappeja, joissa jauhelihat kääräistiin rapeaan salaattiin ja mukaan loroteltiin aivan ylihyvää soossia.

Ghettolasta pöytään päätyivät myös china ribsit, joiden tahmea pinta ja mainio mausteisuus pääsivät yllättämään ribsin syöjän, sillä nämä eivät olleet mitään perus-ribsejä. Minä tykkäsin, joskin suolaisuusaste olisi varmastikin isomman määrän syötyä saattanut alkaa tökkiä.

Ruokaisalla osastolla nähtiin myös legendaarinen kaljapersekana ja osa kanasta pääsi osaksi pastasalaattia, jotka molemmat olivat jauhantapajan tuotoksia. Jostain syystä en ole kuitenkaan tallentanut kumpaakaan kameraani.

Kokit ja Potit toi juhlaan kotitekoista baileysia, jonka kaikki totesimme paljon paremmaksi kuin kaupan vastaavan. Tätä on pakko kokeilla itsekin!

Jälkkäriosastolle meikäläisen keittiössä syntyi iso läjä kerrassaan syntisiä triplasuklaabrownieseja, jotka ovat peräisin Nigella Lawsonilta, mutta joiden reseptin pariin minä löysin Pullan paikka-blogissa.

Pähkinäiset triplasuklaabrowniet

360 grammaa voita

300 grammaa tummaa suklaata

6 kananmunaa

4 desilitraa ja 1 ruokalusikallinen sokeria

3,5 desilitraa ja 2 ruokalusikallista vehnäjauhoja

1 teelusikallinen suolaa

1 teelusikallinen vanilja-aromia

100 grammaa valkoista suklaata

100 grammaa maitosuklaata

Noin 3 desilitraa pähkinöitä (käytin pekaani- ja saksanpähkinöitä)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Vuoraa browniesien paistoon käyttämäsi vuoka leivinpaperilla.

Rouhi valmiiksi odottamaan valkosuklaa, maitosuklaa ja pähkinät.

Sulata voi kattilassa, palastele joukkoon tumma suklaa ja sekoita, kunnes suklaa ja voi ovat sulaneet ja sekoittuneet yhteen. Varo polttamasta seosta.

Anna jäähtyä hetki.

Reseptin määrät ovat vähän hassuja, koska ne lienee käännetty cupseista deseiksi.

Vatkaa kulhossa kananmunat, sokeri ja vanilja-aromi kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita jauhot sekä suola keskenään, lisää jauhoseokseen myös rouhittu valkosuklaa, maitosuklaa ja pähkinät. Sekoita.

Kaada voi-suklaaseos varovasti munavaahdon sekaan koko ajan sekoittaen.

Lisää taikinaan myös jauhoseos. Sekoita huolellisesti, mutta vältä liikaa vatkaamista.

Kaada taikina leivinpaperoituun vuokaan (tai kahteen, kuten minä jouduin tekemään taikinan määrän yllättäessä).

Paista uunin keskitasolla 25-40 minuuttia. Valmista on, kun taikina näyttää vielä keskeltä hieman hyllyvältä.

Jäähdytä browniesit kunnolla, esimerkiksi yön yli parvekkeella tai jääkaapissa ja leikkaa sitten annospaloiksi.

Kaikkea muuta kuin kevyttä, mutta ah niin hyvää! Browniesit jatkojalostuivat vielä bileissä jälkiruokamuotoon, kun (Diplomi-)insinöörin keittiö hyödynsi näitä jälkkäriannoksessaan.

Pekka ja hang around M olivat tehtailleet yhteistyössä kekkereihin pannupizzan ja valkoisen pizzan rakkauslapsen, jonka he olivat nimenneet SmetanaSuSi-piirakaksi. Täytteinä muun muassa suppilovahverot ja punasipuli. Piirakka katosi alta aika yksikön, joten herkullinen hybridi se oli!

Jälkkärituunauksen tulos; kirsikkaviinillä kostutettua browniesia, kirsikkasuklaajäätelöä. kirsikkaista marenkia, kermavaahtoa ja kirschillä marinoituja kirsikoita. Voin väittää, että paljon herkummaksi ei voi enää jälkkäri mennä!

Täytyy toivoa, että Pekka saa pian hankittua uuden jätskintekovälineen, sillä Kitchen Aidin jäätelöosa jätti tämän kertaisen jäätelön kuulemma viimeisekseen ja hajosi.

Jälleen kerran on vaan pakko todeta, että on todellinen ilo ja onni tuntea näin mahtavia kokkeja ja päästä kerta toisensa jälkeen nauttimaan huikeista makuelämyksistä ja mitä parhaimmasta seurasta. Pikkujouluja odotellessa!

Brunssilla Puistolassa

Rakastan brunsseja! Minusta on ihanaa istua rauhassa pöydän ääressä syömässä tukevammin ja monipuolisemmin kuin perusaamupalalla, ja viikonloppuaamupäiviä juhlistamaan sopii tietysti myös lasillinen kuplivaa. Tai kuplivasta jalostettu Mimosa!

Sen sijaan minua harmittaa ettei kotikaupungissani ole järinkään paljon tarjolla brunssivaihtoehtoja. Brunssit saa hoitaa siis yleensä ihan omassa kotonaan tai ystävien ruokapöytien ääressä. Poikkeuksen tarjoaa Puistola, jossa brunssia on viikonloppuisin tarjolla. Lauantaisin brunssia tarjoillaan kello 10-14 ja silloin tällöin sunnuntaisin on käsittääkseni tarjolla erilaisia teemabrunsseja, huomenna vuorossa on Fashion-teema.

Houkuttelin Pastanjauhannan Rosmariinin kanssaeläjän ja itseni seuraksi kokeilemaan brunssia viikko sitten lauantaina. Brunssi tarjoillaan pöytiin ja siitä voi halutessaan valita eri osia, koko brunssia ei ole pakko ottaa. Mimosan, kylmän lautasen, lämpimän lautasen, pienen makean ja kahvin kokonaishinta on 26 euroa.

Mimosan pohjana oli käytetty rosé-kuohuviiniä, siitä punertavampi, veriappelsiiniin ajatukset vievä väri. Kylmältä lautaselta, joka mielestäni oli brunssin paras osa, löytyi perunasalaattia, pähkinätöntä waldorfin salaattia, kylmäsavulohta, keitettyä kananmunaa, kapriksia ja salaattia yrttiöljyllä.

Lämmin lautanen puolestaan sisälsi lihapullia, pekonia, munakokkelia, maalaisranskalaisia, grillattua tomaattia ja vihersalaattia, joihin oli roiskittu roimalla kädellä suolaa. Ranskalaiset olivat vähän erikoinen valinta mielestäni brunssilautaselle. Munakokkeli ja pekoni olivat tässä perussettiä, mutta silti parhaat osaset tästä lämpimästä lautasesta kuitenkin.

Pieni makea oli tällä kertaa appelsiinituorejuustomoussea. Tämä jakoi seurueemme mielipiteitä, jonka seurauksena minä söinkin sitten kaksi tällaista. Kahvi sen sijaan on Puistolassa hyvää, tarjolla on sekä vaaleaa että tummaa paahtoa, joista voi mieleisensä valita.

Kokonaisuutena brunssi ei mielestäni ole ehkä aivan hintansa väärti. Mimosalle ja kylmälle lautaselle voisin lähteä toistekin, mutta saattaisin jättää lämpimän lautasen ja pienen makean pois laskuista.

Plussaa täytyy antaa kuitenkin hyvästä palvelusta; meillä oli epähuomiossa jo 3 kuukautta aiemmin umpeen mennyt lahjakortti, jonka pienen neuvottelun jälkeen saimme kuitenkin edelleen hyödynnettyä. Olisikin ollut harmi, mikäli joululahja olisi jäänyt kokonaan käyttämättä, me kun kuvittelimme sen olevan voimassa vuoden, kuten lahjakortit usein ovat.

Siiderimarinoitua kanaa

Hartwall kutsui ruokabloggareita osallistumaan Onnen omenoita -kisaan, jossa tarkoituksena on esitellä jotakin brunssille sopivaa syötävää, jonka valmistuksessa on käytetty jotakin uusista Happy Joe -siiderisarjan siidereistä taikka joka sopisi erityisen hyvin näiden siiderien kanssa nautittavaksi. Lähdin mukaan, koska minua kiinnosti testata, miltä Happy Joet maistuvat, olenhan siideri-ihmisiä.

Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä siideristä jonkinlaista siirappia, jonka sitten olisin tarjoillut lettujen kanssa, mutta näemmä taas oululaisten ajatukset kulkivat samaa rataa, ja Kokkeillaan Kotiharmi ehti tehdä samanhenkistä kisaan tarjolle. Siispä seuraavan ajatuksen kimppuun!

Siiderimarinoitua kanaa

Noin 500 grammaa marinoimattomia broilerin filepihvejä

3 pientä kynttä valkosipulia

1 lime

4 ruokalusikallista (luomu)soijakastiketta

1,5 desilitraa Happy Joe Oakwood -siideriä

Mustapippuria myllystä

Poista kanafileet alkuperäispakkauksesta ja asettele ne suljettavaan rasiaan.

Kuori valkosipuli ja murskaa kynnet ronskilla otteella veitsellä, ei tarvitse alkaa pilppuamaan pieneksi. Lisää valkosipuli kanojen päälle rasiaan.

Halkaise lime ja purista molempien puolikkaiden mehu rasiaan.

Mittaa rasiaan vielä siideri ja soijakastike.

Rouhi vielä mustapippuria melko reippaalla otteella ja sulje rasia. Heiluttele kanoja ja marinadiaineksia rasiassa niin, että marinadi sekoittuu ja leviää ympäri kanafileitä.

Anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli.

Olen aiemmin marinoinut kanaa muun muassa rommipohjaisessa marinadissa ja ajattelin, että mikseipä siiderikin voisi aivan yhtä hyvin toimia.

Brunssipäivän aamuna voit sitten paistaa kanat pannulla kypsiksi. Kypsän kanan voi viipaloida nätisti tarjolle. Voit tehdä täytettyjä kanaleipiä valmiiksi tarjolle, tai koota vain täytteet ja leipää tarjolle pöytään, jolloin jokainen voi valita täytteistä mieleisensä.

Tuoreen, herkullisen ciabattan sisään päätyi siiderimarinoidun kanan lisäksi limellä maustettua ranskankermaa, rucolaa ja brie-juustoa. Erittäin herkullinen täyteyhdistelmä!

Limellä maustettu ranskankerma

1 purkki ranskankermaa

1 lime

Suolaa, mustapippuria

Halkaise lime ja purista puolikkaista mehut ranskankerman joukkoon. Sekoita hyvin.

Rouhi ranskankerman sekaan mustapippuria ja ripaus suolaa. Sekoita vielä.

Täytetty kanaleipä maistui oivalliselta Happy Joe Cloudy Applen kanssa.

Punaherukka-marenkipiiras

Taannoisella reissullani sisareni luokse sain luvan käydä verottamassa heidän puutarhansa antimia. Mukaan lähti muun muassa rasiallinen punaherukoita, joiden käyttöön siskoni antoi vinkin ihanasta piirakasta, jossa on myös marenkia taittamassa viinimarjojen hapokkuutta. Reseptikin systerillä olisi ollut, mutta lähtötohinassa se sitten unohtui pyytää. Onneksi on internet ja ihanat ruokabloggarit, sillä vastaavan reseptin äärelle päädyin Pastanjauhannassa.

En oikeastaan ole viinimarjojen (varsinkaan mustien) tai marengin ylin ystävä, mutta tässä piiraassa ne kyllä toimivat loistavasti yhteen. Vaikka paras herukkasato taisikin mennä jo, voi tätä varmasti tehdä yhtä hyvin myös pakastetuista marjoista, myös muista kuin punaherukoista.

Tein itse piiraan tällaiseen pienempään irtopohjavuokaan, joten säädin reseptin määriä sopivaksi.

Punaherukka-marenkipiiras

Taikina:

1,8 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja

0,5 teelusikallista leivinjauhetta

0,6 desilitraa pehmeää voita

0,6 desilitraa sokeria

1 kananmunan keltuainen

0,5 teelusikallista raastettua sitruunan kuorta (noin puolikkaan sitruunan kuori)

Täyte:

1 kananmunan valkuainen

0,6 desilitraa sokeria

1 teelusikallinen maissitärkkelystä

Punaviinimarjoja

Sekoita kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.

Erottele toisistaan valkuainen ja keltuainen.

Sekoita jauhojen joukkoon keltuainen, pehmeä voi sekä sokeri.

Pese ja kuivaa sitruuna. Raasta noin puolikkaan sitruunan verran kuorta jauhoseokseen.

Sekoita taikinaseosta puuhaarukalla, kunnes se muuttuu taikinamaiseksi.

Muotoile taikinasta pallo, laita se kelmuun ja anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Tai jos olet laiska tai kiireinen, anna taikinan olla vain hetki jääkaapissa ja jatka valmistusta, kuten minä tein, ei siitä suurta vahinkoa tuntunut syntyvän.

Lämmitä uuni 165 asteeseen.

Voitele piirakkavuoka.

Jos olet antanut taikinan olla puoli tuntia jääkaapissa, voit kaulita sen piirakkavuokaasi sopivaksi. Jos puolestaan oikaisit, kannattaa mieluummin vain taputella piirakkataikina vuokaan käsin. Taikinan tulee nousta myös vuoan reunoille, jotta täyte asettuu hyvin.

Paista pohjaa noin 25 minuuttia tai kunnes se on saanut kullanruskean värin.

Ota pohja pois uunista ja anna sen hieman jäähtyä.

Nosta uunin lämpötilaa 200 asteeseen.

Valmista seuraavaksi piirakan täyte.

Vaahdota valkuainen napakaksi vaahdoksi.

Lisää joukkoon maissitärkkelys.

Lisää sokeri joukkoon pienissä erissä, jatkaen vatkausta vielä viitisen minuuttia.

Kääntele lopuksi punaherukat marenkiseokseen varovasti.

Levitä marenki-herukkaseos hieman jäähtyneelle piirakkapohjalle.

Paista piirakkaa vielä noin 10 minuuttia tai kunnes sen pinta saa hieman rusehtavaa väriä.

Herukoiden kirpsakkuudesta huolimatta tästä tuli melkoisen makeaa, mutta tietystikin oikein herkullista. Mukavaa vaihtelua perusmarjapiirakalle, suosittelen testaamaan!

Paahdettu lohi ja sitruunainen tomaatticouscous

Olin päättänyt kesälomani aikana tuhota jo melko pitkään viinitelineessä viihtyneen rosé-samppiksen, De Saint-Gall Brut Rosén. Alkon ruokasuositusten mukaan juoman kanssa sopivat yhteen rasvainen kala sekä linnut. Halusin kokata viinille arvoistaan ruokaa, jotta makuyhdistelmä olisi varmasti onnistunut. Oma viiniasiantuntemukseni ei tähän kuitenkaan aivan riittänyt, joten kysyin neuvoa à la gourmande -blogin Ninniltä, koska satun tietämään, että hän on varsinainen makumestari ja tietää paljon viineistä.

Ninnin makuvaisto johdatteli paahdetun lohen ja couscousin suuntaan, eikä suunta ollut ollenkaan väärä! On aivan pakko nostaa hattua ihmiselle, joka onnistuu löytämään ne oikeat makuvivahteet pariksi viinille, jota ei edes ole itse aiemmin nauttinut. Mahtavaa, osaisinpa itsekin!

Paahdettu lohi ja sitruunainen tomaatticouscous

(yhdelle)

1 annos luomu täysjyväcouscousia

1,5 teelusikallista suolaa

0,5 teelusikallista (savu)paprikajauhetta

1 ruokalusikallinen raastettua tuoretta inkivääriä

Puolikas pieni punasipuli

1 sitruuna (koko sitruunan kuori raasteena + mehut puolikkaasta)

1 ruokalusikallinen öljyä

5 kirsikkatomaattia

Noin desilitra tuoretta basilikaa silputtuna

Pala lohta

Valmista couscous paketin ohjeen mukaan.

Kuori pala inkivääriä ja raasta se couscousin joukkoon. Sekoita couscousiin myös suola sekä paprikajauhe. Pidä lämpimänä.

Kuori ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi.

Raasta sitruunasta kuori pieneen kulhoon. Purista puolikkaasta sitruunasta mehut samaan kulhoon ja sekoita joukkoon myös punasipulisilppu sekä öljy.

Halkaise kirsikkatomaatit ja silppua basilika.

Kuumenna paistinpannu ja pieni loraus öljyä. Ripottele pannulle myös merisuolaa. Paista lohi pannulla haluamaasi kypsyysasteeseen niin, että pinnasta tulee hieman rapea ja paahtunut. Kypsyyden edistymistä voi näppärästi seurata palan sivusta katsoen.

Sekoita couscousin sekaan punasipuli-sitruuna-öljyseos, halkaistut kirsikkatomaatit sekä basilika.

Tarjoile paahdettu lohi sitruunaisen tomaatticouscousin kanssa ja nauti mieluusti kaverina rosé-sampanjaa.

Tämä oli ehkäpä paras itse koskaan kokkaamani ateria, ainakin yhteen niin upeasti toimivien makujen puolesta. Ateria sopi sampanjalle täydellisesti. Lohen kypsyydessäkin onnistuin kerrankin hyvin, minussa kun tuppaa olemaan käryyttäjän vikaa ja usein paistan vähän liikaa kuin liian vähän. Tällä kertaa kuitenkin kypsyys oli juuri sellainen kuin pitikin, keskeltä vielä aavistuksen kuultava, mehevä ja maukas.

Aterian herkullisuutta ei lainkaan vähentänyt se, että sain nauttia sen kesän viimeisenä lämpimänä päivänä, viettäen omaa laatuaikaa ja kesälomafiiliksissä vielä ollen.

Tiedän muutamien muidenkin jo tätä kokeilleen ja ilman samppistakin tämä on kuulemani mukaan oikein toimiva resepti, joten voin kyllä varauksetta suositella kokeilemaan!