torstai 18. elokuuta 2016

Ympyrä sulkeutuu: Bangkok

Noin kaksi kuukautta, neljä maata, noin 6400 pitkin Kaakkois-Aasiaa reissattua kilometriä, 22 eri majapaikkaa ja monta kokemusta sekä ajatusta myöhemmin kirjoitan tätä epilogia kotisohvalla syksyltä kalskahtavan sateisessa Helsingissä. Mutta vielä pari päivää sitten oltiin jälleen kerran Bangkokissa.

Reissun loppu sai tosiaan ei-niin-toivotun jännittävän sävyn, kun Thaimaassa räjäyteltiin useita pommeja viime viikon lopulla. Saimme huolestuneita viestejä ystäviltä kotimaasta, mutta onneksemme olimme vielä Koh Changilla emmekä osuneet pommipaikoille. Perjantaiaamuna tosin piti matkustaa takaisin Bangkokiin, joten kieltämättä vähän jännitti, nähtäisiinkö matkan varrella jotain erityistoimia ja millaista olisi turvatoimin lisätyssä Bangkokissa.

Emme kuitenkaan nähneet mitään erityistä, vaikka saapuessamme olikin yleinen pyhäpäivä, sillä oli kuningattaren synttärit sekä äitienpäiväviikonloppu. Emme tosin käyneet isoilla turistinähtävyyksillä, joissa kuulemma oli lisätty turvatarkastusten määrää.

Majailimme ensimmäiset pari yötä Bangkokissa Decor Do Hostelissa, jonne oli hitusen vaikea löytää, sillä se sijaitsee pienellä sivukujalla. Paikan työntekijä muistutti puhetyyliltään Yodaa ja reitti huoneeseen kulki paikan laundry roomin läpi takakäytävälle ja sieltä vielä portaita ylös. Huone itsessään oli oikein mukava ja hintaan kuului kevyt aamiainen (eli paahtoleipää ja hilloa). Myös vesipänisteri, josta sai täyttää vesipullot ilmaiseksi oli kiva. Lähellä hostellia oli pieni ostari SenaFest, jossa oli ruokapaikkoja, kahviloita ja supermarket sekä muutama muu liike.

Viikonloppuun Bangkokissa kuului muun muassa piipahdus Chatuchakin weekend marketilla lauantaina. Paikassa on valtava määrä eri tuotteita myyviä kojuja ja muutakin kuin perusturistikrääsää. Harmitti, että aikataulumme hieman pissi, ja emme ehtineet olla kovin kauaa ennen kuin monet kojut kuuden tienoilla sulkivat. Etukäteen kannattaa katsoa hieman paikan kartasta, että missäpäin voisi olla itseä kiinnostavia juttuja.

Jotain löytyi kuitenkin. En voinut jättää ostamatta tätä söpöä t-paitaa, jonka printti jotenkin muistuttaa omaa peilikuvaa. Paidassa kerrotaan myös, että sen voi pestä käsin, koneessa, vaimon tai miehen toimesta. Ehkä siis pitäisi kestää pesussakin hyvin!

Toinen viihdyttävä paikka oli BatCat Museum, joka sijaitsee vähän laitakaupungilla ja vaatii sen vuoksi hieman vaivannäköä perille pääsemiseen. Ei siis jokaisen turistin käymä paikka, ja liputkin ovat 250 bahtin hintaan vähän tyyriihköt, mutta jos leffahahmot kiinnostavat, niin ihan hauska paikka.

Kuten nimestäkin voi päätellä, on suurin panostus lepakkomiesjutuissa, joille on omistettu kokonainen huone. Mutta paljon muutakin löytyy.

Kuten Turtles-kakkuvuoka. Miksi ei ole mulla Turtles-kakkuvuokaa, kysynpähän vaan?!

Paikassa on valtava määrä erilaisia figuureja ja leluja ja muuta oheistavaraa, ja tietysti erilaisia sarjis- ja leffahahmoja. Hulkin vieressä oli vähän pelokas olo, vaikka tiesi sen olevan vain muovia.

Jokerihahmoja oli useampiakin ja kieltämättä hieman kylmäsi, sen verran realistisenoloisia nekin olivat.

Onneksi pääsi bättiksen kainaloon turvaan, kun rupesi liikaa pelottamaan!

Bangkokista tuli myös tehtyä hieman ostoksia: ruokakaupasta mausteita kotikeittiöön (sichuaninpippuria, viismaustetta ja kuivattua chiliä) ja japanilaisesta kaupasta hömpöttelyjuttuja, kuten pinkit silmälaput nukkumista varten ja uusi munankeittoajastin.

Illalla kävimme syömässä ja juomassa parit juomat Enjoy Bkk Bistro & Barissa. Paikan omistaja on jenkkiläinen setämies, ja paikan seinät ovat täynnä asiakkaiden omalla kotikielellään kirjoittamia viestejä. Suomenkieliset tuotokset piti tietysti kuvata.

Meitä hän pyysi kirjoittamaan suomeksi jotain rauhaan liittyvää koska maailma on nyt sellainen kuin se on. Ensin ei oikein tullut mitään mieleen, mutta sitten muistin pätkän Jukka Takalon Jokainen on vähän homo -biisistä, joka sopi mielestäni paikkaan mainiosti.

Oikein mukava paikka vaikka pizzat eivät tehneetkään meihin lähtemätöntä vaikutusta. Paikalla on kuitenkin tolkuttoman laaja olutvalikoima, hyvät happy hour -hinnat niistä ja lisäksi heidän rommikolansa tehtiin oikeasti hyvään rommiin, joten peukku sille!

Viimeiseksi kahdeksi yöksi ennen kotiinpaluuta siirryimme vielä lähelle lentokenttää Orchid Resortiin, jotta aamulennolle lähteminen ei olisi ihan niin tuskaisaa ja tulisi otettua rennosti kun ei olisi liikaa virikkeitä ympärillä.

Läheltä löytyi kuitenkin Suvarnabhumi Market, jossa iltaisin pyöri runsaasti paikallista porukkaa niin syömässä kuin tekemässä erinäisiä hankintoja. Ei liiemmin turisteja näkynyt!

Marketilla oli useampi käytävä omistettu ruoka-asioille. Eksotiikantuntua lisäsi se, ettei todellakaan ollut englanniksi mitään kylttejä, joten ostosten tekeminen oli aika randomia.

Toisena iltana ostamani mysteeripullat paljastuivat olevan jostain miedonmakuisesta kalasta friteerattuja ja niiden mukana tuli pussissa paksuhko, makeantulinen chilidippisoossi. Onneksi ei ole mitään vakavia allergioita, muuten olisi voinut olla vähän turhankin jännittävä elämys.

Riemastuttavin löytö oli kuitenkin munkit! Enpä olisi arvannut, että suomalaisen ja thaimaalaisen ruokakulttuurin yhteinen juttu löytyisi munkeista, mutta näin oli. Munkkirinkilää sokerilla, paria erilaista hillomunkkia ja vaniljakreemitäytteisiä munkkeja myi vanhempi herrasmies pilkkahintaan. Enkä muista ihan hetkeen saaneeni missään niin tuoretta munkkia, ai että!

Mukaan tarttui myös paita ja korvikset. Suurin osa vaatteista oli toki suunnattu paikalliselle väestölle eli kokoja ei tämmöiselle hyvinsyöneelle länkkärille juurikaan ollut tarjolla. Mutta käymisen arvoinen paikka ehdottomasti, jos satutte yöpymään lentokenttähotellissa järkevän matkan päässä täältä!

Yksi valintakriteeri Orchid Resortille oli sijainnin lisäksi uima-allas. Vaikka sää vähän kenkkuilikin sadekuurojen muodossa niin saatiin sentään vähän allasaikaakin vietettyä. Viimeisenä Bangkok-päivänä kävin ensin tunnin hieronnassa rentoutumassa ja sen jälkeen menin kellumaan altaaseen. Hardcorerentoutumista ennen seuraavan päivän pitkää kotilentoa.

Viimeisen illan lopuksi etsimme lähistöltä vielä paikkaa, jossa juoda reissun viimeiset lasilliset. Sellainen löytyi läheisen sillan alta! Reggaehenkinen kuppila tarjoili bisseä ja paikalliseen romminkaltaiseen tehtyä rommikolaa erittäin sopuisaan hintaan (kaksi isoa bisseä ja kaksi rommikolaa 240 bahtia). Juoman äärellä tuli haikeuskin - nyt reissu oli sitten paketissa.

Seuraavana aamuna hotellin shuttlekuljetus kentälle (100 bahtia per huone per suunta) lähti aamukuudelta. Jonot sekä baggage dropissa, turvatarkastuksessa että passintarkastuksessa veivät taas sen verran paljon aikaa, että aikaa kentällä shoppailuun ei jäänyt, kun jotain piti kuitenkin ehtiä syödä ennen koneeseen astumista.

Tiistai-iltapäivänä Helsinki-Vantaalla oli ihan epätodellinen olo. Täällä taas. Iloa tuotti se, että voi taas juoda hanavettä ja suihkussa käydessä ei tarvitse varoa veden menemistä suuhun. Liikenne toimii järjestelmällisesti ja ilma on raikasta hengittää. Ei edes haise viemäri!

Kotona ekana juttuna tein ruisleivän meetvurstilla. Ystäväni, joka toimi asunnon talkkarina kesän aikana, oli käynyt meidän puolesta kaupassa. Erityisen mukava juttu, ettei tarvinnut pitkän reissun jälkeen heti lähteä ryysimään ruokakauppaan, vaan sai purkaa rinkat rauhassa ja pestä pyykkiä. Ja ihmetellä että mitäs täällä kotona pitikään tehdä.

Nyt on jo työtkin alkaneet. Pitäisi saada suorastaan reippauspalkinto siitä että on loman jälkeisenä ekana työpäivänä paikalla aamuseitsemältä. Aikaero on tietysti mun puolellani tässä. Thaimaassa heräilin aamuyhdeksän aikoihin ja täällä se tarkoittaa aamuviittä.

Ajatuksia reissusta tulee varmasti pitkin syksyä mutta ensimmäisenä kuitenkin tulee kiitollisuus kaikesta mitä ollaan saatu nähdä ja kokea. Ihan mieletön mahdollisuus oli päästä pidemmäksi aikaa irti omasta arjesta ja saada matkustaa. Ihan eri tavalla näkee paikkoja kun bussimatkailee pitkin maita ja mantuja ja pitää silmänsä auki. Suosittelen ehdottomasti, sillä vanhassa sanonnassa piilee vahva totuus - matkailu avartaa!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi ja oli kiva lukea Aasian-matkasta. Mutta pieni korjaus pitää laittaa eli se rahayksikkö on baht, ei bhat. Ajattelin, että kyseessä on kirjoitusvirhe, mutta taisit käyttää tuota joka kohdassa.

Virpi kirjoitti...

Kiitos anonyymi korjauksesta! Systemaattinen ajatusvirhe on tosiaan päässyt käymään.